Olen lukenut muutaman kirjan ja katsonut pari DVD:tä tässä CPUn ohjauksen aiheuttamassa masennuksen alhossa (no ehkei nyt sentään masennuksen, mutta alavireen joka tapauksessa). Ainakin minä saan uutta puhtia harjoitteluun lukiessani miten toiset ovat voittaneet vastoinkäymiset ja lopulta saavuttaneet päämääräänsä. Tällainen kirja on esim. Susan Garrettin "Shaping Success, the education of an unlikely champion".
Eiliset treenit menivät pitkästä aikaa erittäin hyvin, ja olin itsekin jotenkin tyynempi (mahtoikohan vaikuttaa siihen treenien sujuvuuteen?). Laitan tähän nyt kokonaisuudessaan mitä teimme (ja mitä teimme erilailla edellisiin kertoihin verrattuna).
Lähtö normaalisti, namit & namisukka taskuun, koira autoon, hihnat mukaan ja tällä kertaa varmistin että klikkeri on mukana.
Koska olin hieman myöhässä (en ehtinyt lenkittää koiraa ennen radan rakennusta), jätin koiran autoon ja menin rakentamaan muiden mukana rataa. Kun rata oli rakennettu, minit aloittivat joten minulle jäi hyvää aikaa lenkittää CPU normaaliin tapaan. Kävelytiellä koira irti ja "mene"- käskyllä vapautin CPUn lähipellolle juoksemaan. Aina silloin tällöin kutsu, nami liikkuvasta kädestä ja samaan aikaan uusi "mene" -kehoitus. Noin 10 minuutin päästä palailin hallille, koira autoon ja kävin katsomassa tilanteen hallissa. CPUn vuoroon oli hyvin aikaa, joten tässä kohtaa päätin ottaa uuden asian harjoiteltavaksi, CPUn leikkimisen lelulla.
CPU ei leiki tai revi muita leluja kuin namisukkaa (ja sitäkin niiden namien takia), joten nyt päätin opettaa sen repimään narulelua. Otin CPUn parkkipaikalle vapaana, ja liikutin narulelua maassa kuin käärmettä. Heti kun CPU näytti pientäkin kiinnostusta lelua kohtaan (kääntyi katsomaan), klik ja nami. Toistin tämän saman noin 10 kertaa, viimeisillä kerroilla odotin kunnes CPU koski nenällä lelua. Erittäin hyvä ensimmäinen harjoituskerta.
Sitten päätin mennä sisälle halliin koiran kanssa. Tässä kohtaahan CPU aloittaa sen haukkumisensa, joka saa minut ärsyyntymään. Aloitin uudella tavalla. Otin koiran hihnaan ja lähdin kävelemään hallin ovea päin. Heti kun tunsin vetoa hihnassa, pysähdyin. Kun veto lakkasi, taas eteenpäin. Aika nopsaan päästiin ovelle. Ovella päätin että siitä ei mennä ilman lupaa. Avasin ovea hieman, ja jos CPU yritti rynnistää siitä, ovi sulkeutui. (tätä ollaan tehty kotonakin, joten nopeasti CPU tajusi että ovesta ei kuljeta ennen kuin lupa on tullut).
Kun CPU sai luvan mennä sisäpuolelle, alkoi haukkuminen heti. Sanaakaan sanomatta käännyin kannoillani ja tulimme ulos hallista. Uusi sisäänmenoyritys. Oven sain auki jo nopeammin, mutta taas sisäänmennessä haukku alkoi. Eikun takaisin ulos. Noin viidennellä kerralla pääsimme sisälle ilman että CPU haukkui! Se vaikutti myös muuten rauhallisemmalta kuin yleensä, joten pääsin palkkaamaan sitä välittömästi hiljaaolosta. Palkkasin säännöllisen epäsäännöllisesti kun CPU joko makasi tai istui minua katsellen hiljaa, kunnes oli meidän vuoro mennä kentälle.
Ensimmäinen harjoitus oli esteet no 1-10. Olin jo päättänyt että yritän pyöristää CPUlle kaikki tiukat käännökset etukäteen, ja se strategia näytti toimivankin todella hyvin. CPU pysyi suht hyvin hanskassa, vain jos itse olin hukassa, tai "ote" lipsui niin koirakin kaarsi minne sattuu. Ensimmäisen harjoituksen jälkeen minulla oli jo hyvä fiilis, kerrankin meillä meni suhteellisen hyvin!
Harjoituksen päätyttyä leikin CPUn kanssa namilelulla "uudella tavalla", kaikista seminaareista jotain oppineena. Heittäydyin itsekin siihen leikkimiseen, olin polvillani maantasalla ja tönin CPUa hieman lavoista sillä aikaa kun se veti namisukkaa. Leikin lopetin uudella tavalla heittämällä ison namikappaleen namisukan viereen, jolloin CPU irrotti otteensa namisukasta ilman että siitä irrotuksesta piti tehdä "numeroa". (taas jotain uutta)
Lähdimme jäähdyttelemään ulos. Sitten koira autoon, ja sisälle tutustumaan uuteen harjoitusrataan (esteet no 10-20). Koira ulos autosta ja uusi lelulla leikkimistuokio. Nyt aloitin kriteerillä "kosketus leluun". Noin 7-10 toistoa niin että viimeisillä toistoilla tunsin selvästi jo pientä vetoa narulelussa. Koira autoon ja katsastamaan tilanne halliin. Kun meitä ennen oli enää yksi koira, kävin hakemassa CPUn. Samat sisäänmenorutiinit kuin ensimmäisellä kerralla ja nyt pääsimme suoraan sisälle ilman haukkumista! Hurraa! Tällä kertaa kylläkin erehdyin seuraamaan liian tiiviisti seurakaverin suositusta, enkä kiinnittänyt tarpeeksi huomiota siihen mitä oma koirani teki joten se pääsi haukahtamaan kerran (huono minä!). Samantien haukun kuultuani lähdin koiran kanssa hallista ulos, seisoskelin siellä hetken ja takaisin sisälle. Taas täysin äänettömästi!
Radalla oli hieman hiomista muutamassa paikassa, mutta kokonaisuudessaan onnistuimme taas yli odotusten. Taas lopuksi palkka uudella tavalla leikkien ja namisukan irroitus "hämäämällä" naminpudotuksella. Koira autoon ja tutustumaan koko rataan uudestaan (viimeisenä harjoituksena teimme koko radan kisanomaisesti).
Rataantutustumisen jälkeen otin CPUn taas parkkikselle harjoittelemaan lelulla leikkimistä. Noin 7-10 toistoa klikkerillä niin lelussa oli jo ihan oikeasti vetoa 2-3 sekunnin ajan. Voiko tämä olla näin helppoa ja miksi en ole tätä aiemmin tehnyt?! (*tuokaa tiiliseinä että saan hakata päätäni siihen*)
Sitten lähdimme odottelemaan omaa vuoroamme halliin, ja arvatkaapas mitä?! Koirasta ei kuulunut ääntäkään! Ja arvatkaapas vielä mitä?? Me teimme koko radan virheettömästi ekalla kerralla! Tätä ei ole tapahtunut sitten.... ööö milloinkaan?
perjantai 27. huhtikuuta 2007
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti